Koirakuusta mätäkuuhun – Viisauksia muinaisesta Mesopotamiasta Agricolaan

Huomenna se sitten alkaa: Mätäkuu. Tai alkuperäiseltään nimeltään koirakuu. Pohjolaan tieto koirakuusta on tullut käännösvirheen myötä mätäkuuna, minkä takia se on saanut täällä kuvaavamman nimityksen. Mätäkuu ei kuitenkaan ole mikä tahansa mätäjuttu, vaan tutkimuksellisestikin todistettu ilmiö.

Almanakassa mätäkuu on ollut merkittynä vuoteen 1995. Alun perin Mikael Agricola on merkinnyt mätäkuun alun Rukouskiriansa kalenteriin heinäkuun kuudennelle päivälle ja elokuun 17. kohdalle ”loppu metekwsta”. Suomalaisessa kalenterissa se on ollut siis ylhäällä yli 450 vuotta.

Mätäkuun oikeasta sijoittumisesta on ollut olemassa useita eri versioita. Kuitenkin sen alkuperäinen ajanjakso määrittyy vanhasta kreikkalaisesta 50-päiväisestä opora-jaksosta, mikä on alkanut, silloin nimetyn Orionin koiran tai Isokoiran, nykyisin Siriuksena tunnetun, koiratähden liikkeestä. Tästä siis nimi koirakuu – tai koirapäivät – juontaa juurensa. Muinaisessa Mesopotamiassa koirakuun merkkinä on ollut kesän kuumimmalla ajanjaksolla koiratähden ilmestyminen taivaalle Välimeren rantojen sekä nykyisten Irakin ja Syyrian alueella juuri ennen auringonnousua. Alkuhetken nykyastrologiassa mätäkuulle tarjoaa auringon siirtyminen Kravun merkistä Jalopeuran eli Leijonan merkkiin. Mätäkuu puolestaan päättyy, kun aurinko siirtyy Leijonasta Neitsyeen. Tällöin mätäkuu on siis, kuten jo antiikissa on koettu, 23. heinäkuuta – 23. elokuuta välisenä jaksona.

Ruotsin kautta Suomeen koirakuu on saapunut mätäkuun nimellä Tanskasta, jossa juutinmurteelle on tapahtunut käännöskukkanen saksasta, jolla koirakuuta on kutsuttu kaskeamiskuuksi, Rodenmonat. Tanskalaiset tämän käännettyään väärin ovat alkaneet kutsua koirakuuta råddenmånediksi, mätäkuuksi. Toisen tarinan mukaan vanha alasaksalainen nimitys rodentage, koirapäivä, olisi sekoittunut tanskan kielen roden-sanaan, joka on merkinnyt mätää. Sinällään siis mätäkuu nimitys sopii paremmin, sillä täällä Pohjolassa mätänemisen vaikutus näkyy selvemmin kuin muualla Euroopassa.

Muinaisessa eteläisessä Euroopassa koiratähteä seurattiin tarkasti, koska se merkitsi kuivuuden ja luonnon lakastumisen alkamista. Meillä taas kansanperinteen mukaan jos luonnossa tehdään vääränlaisia toimia mätäkuulla, niin niiden tarkoitus ei välttämättä toteudu toivotulla tavalla. Esimerkiksi kaskea ei kannata hakata, sillä se ei verso tai rukiista ei tule mätäkuulla mitään. Lisäksi lautojen sahaamisesta on mätäkuulla pitäydytty, sillä silloin ne vanhan kansan mukaan kieroutuvat. Toisaalta taas pajupuskat, kuten myös muut nopeasti kasvavat puut ja pensaat, kannattaa raivata viljelysmailta vähintään mätäkuun viimeisenä torstaina tai perjantaina, koska silloin muuten niin kovin versovat pajut lakkaavat kokonaan kasvamasta. Mätäkuulla puolestaan on hyvä kyntää maata, sillä silloin maa pysyy möyheänä, eivätkä rikkaruohot ala kasvaa. Lisäksi kun kaislikon niittää järvestä mätäkuulla, se ei kasva uudestaan.

Säänennustukseenkin mätäkuun ajanjaksoa on hyödynnetty. Esimerkiksi entisaikainen tyrvääläinen sanonta kuuluu: ”Kun mätäkuun ensimmäisenä päivänä sataa, sataa koko mätäkuun ajan.” Mätäkuun säätä on pidetty joko polttavan kuumana tai surkean sateisena. Mätäkuun on ennustettu olevan säätilojen suhteen heinäkuun vastakohta. Siis nyt, kun heinäkuussa on poutaa, mätäkuussa sataa. Toisaalta kylmä loppuheinäkuu enteilee lämmintä mätäkuun alkua. Pidemmällekin säätä on mätäkuun säästä ennustettu ainakin Pohjanmaalla: ”Kun mätäkuussa putoaa lehtiä puusta, tulee suuri suoja maaliskuussa,” Ja vieläpä on ennustettu, että jos lehtiä putoaa ennen mätäkuuta, kuten muuten tänä kesänä, tulee hyvin leuto talvi.

Myös meteorologisen tiedon mukaan juuri heinä-elokuun vaihteeseen sijoittuvat tilastollisesti niin ylimmät lämpötilat kuin ilman suhteellisen kosteuden lisääntyminen. Lämmin kausi vaikuttaa luonnollisesti näin sekä elintarvikehygieniaan että haavojen hoitoon – jääkaappi ja pakastin sekä desinfektioaineet ja antibiootit ovat varsin tuoreita keksintöjä ihmiselon historiassa. Onpa Kankaanpäässä sanottu, ettei eläimiä saa teurastaa mätäkuulla, kun ”lihat tulevat matoihin”. Syynä on juurikin helteiden kuumuus ja kosteus, jotka saavat aikaan bakteerien nopeaa lisääntymistä erilaisissa ruuissa ja erityisesti herkästi pilaantuvissa elintarvikkeissa, kuten maitotuotteissa, jauhelihassa ja kalassa. Tällöin bakteerikasvun kiihtyminen voi johtaa pahimmillaan ruokamyrkytykseen. Hyvä hygienia on syytä muistaa myös naarmujen sattuessa: Kun lämpö ja kosteus lisäävät bakteerien ja sienten kasvua, haavojen infektioriskit lisääntyvät.

Mätäkuun infektioriskeistä on itse asiassa tehty Töölön sairaalassa Helsingissä 2002–2005 vuosien potilaista tutkimus, jossa sairaalan kirurgit ovat käyneet läpi suunnilleen 50 000 sairaalaan tuodun potilaan tiedot. Tutkimuksen mukaan mätäkuussa leikatuilla potilailla on ollut kaksi kertaa suurempi riski saada syvä leikkaushaavan tulehdus tai elintulehdus kuin muulloin leikatuilla potilailla. Lisäksi leikkausten määrä on ollut neljä prosenttia suurempi kuin mätäkuun ulkopuolella. Tutkimuksen mukaan vielä mätäkuun aikana infektoituneita haavoja oli selkeästi enemmän kuin muuna ajankohtana ja ilmeisesti leikkausten jälkeiset haavat ovat sairaaloissa tuolloin myös yleisempiä. Antoihan Agricolakin jo Rukouskiriassa ohjeita liittyen mätäkuun lääketieteelliseen hoitoon: ”Ele szonist werta nyt laske, ele mös Saunas käydhe raski” ja ”Telle kwlla eij soui otta siseliset läkityxet” Agricola on jopa kieltänyt kaikenlaisen veden käytön: Koska mätäkuussa on ollut riski kirppujen ja muiden tautia aiheuttavien syöpäläisten siirtymiseen ihmisiin suurina parvina, Agricola ei halunnut ihmisten käyvän mätäkuussa uimassa, pesulla tai saunassa. Nykyään haavanhoidossa parhaana apuna pidetään haavan puhdistamista nimenomaisesti puhtaalla vedellä, vaikkakin uintia ja saunaa tulee karttaa. 

Ei ole siis koiraa karvoihin katsomista, eikä kannata pitää mätäkuuta ihan mätänä juttuna – ainakaan pelkkänä astrologisena huuhaana. Ihminen on ollut ennen lähempänä luontoa ja ymmärtänyt asioita historiansa aikana eri tavoin kuin nykyihminen. Vaikka meillä ovatkin käytössä uusimmat keksinnöt ja tieteen osaaminen, jotain hajua tuhansia vuosia hyödynnetyssä perinneajattelussa on. Ei mätäkuu kuitenkaan ole mikään kuukauden mittainen perjantai 13. päivä, mutta tarkkana kannattaa olla. Lomallahan tietty tekevälle sattuu. Nyt hellekauden taas päälle putkahtaessa on ainakin hyvä muistaa kylmäketju kaupasta kotiin.

Tekstissä käytetyt lähteet

Heikki Tarma. Mätäkuu 23.7 – 23.8.
https://www.heikkitarma.fi/?p=1916 Viitattu 22. heinäkuuta 2021.

Heikki Tarma. Mätäkuu.
https://www.heikkitarma.fi/?p=468 Viitattu 22. heinäkuuta 2021.

Hannu Kiuru. Mätäkuu – kuukausista oudoin!.
https://www.kotimaa.fi/blogit/matakuu-kuukausista-oudoin/ Julkaistu 23. heinäkuuta 2019, viitattu 22. heinäkuuta 2021.

Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. Infektiot yleisempiä mätäkuussa.
https://www.duodecimlehti.fi/duo98140 Julkaistu 2009, viitattu 22. heinäkuuta 2021.

Savon Sanomat/Timo Riistaniemi. Perinteinen mätäkuu alkaa lauantaina.
https://www.savonsanomat.fi/paikalliset/3043499 Julkaistu 23. heinäkuuta 2016, viitattu 22. heinäkuuta 2021.

Yle / Meri Niinistö. Mätäkuu mädättää tutkitusti haavat.
https://yle.fi/uutiset/3-6232481 Julkaistu 31. heinäkuuta 2012, viitattu 22. heinäkuuta 2021.